MTV3-kanavalla alkoi marraskuussa 2021 pyöriä TV-ohjelma Aarrepaja, jossa ”käsitellään esineitä, jotka ovat niin tärkeitä, ettei niitä voi heittää pois.” Ohjelmassa eri alojen taitavat käsityöläiset entisöivät esineitä, joilla on erityistä tunnearvoa omistajilleen, jotka kertovat esineen tarinan ja saavat vastineeksi esineen ennallistuksen. Sarja perustuu BBC:n suosittuun formaattiin nimeltä The Repair Shop.
Aarrepaja-sarjassa vierailee ihmisiä, joilla on kerrottavanaan hauska tai herkistävä esineeseen liittyvä tarina. Ohjelmaa markkinoitiin ”hyvänmielen ohjelmana”, jossa vanhoja tavaroita korjataan, jotta ne voivat viedä muistoja eteenpäin sukupolvelta seuraavalle. Ohjelmassa siis herätetään henkiin ja jaetaan muistoja menneistä ajoista ja ihmisistä. Ohjelmaformaatti on yhtä aikaa kiehtova ja helposti lähestyttävä, sillä tunnepitoisiin tarinoihin on helppo samastua ja keskustelut esineiden vaiheista sisältävät monille katselijoille tuttuja elementtejä. Lisäksi käsityö kiinnostaa nykypäivän ihmistä, ja materian elinkaaren jatkaminen käsityötaidon avulla on suosittu harrastus, joillekin myös elanto. Vanhat esineet liittyvät myös moniin muihin suosittuihin harrastuksiin ja intohimoihin kuten keräilyyn tai sisustamiseen.
Itse katson ohjelmaa esineisiin liittyvien muistojen materiaalisuuden ja aistien näkökulmasta: Millaisten esineiden katsotaan olevan erityisen tärkeitä, miksi ne ovat kuluneet ja kaipaavat nyt entisöintiä? Millaisia aineellisia ja aineettomia ominaisuuksia esineillä on ennen ja jälkeen korjauksen?
Monien käyttöesineiden kuten huonekalujen ja vaatteiden korjaaminen vaatii uusien materiaalien käyttöä. Tällöin esineiden ominaisuudet kuten tuoksu ja tuntuma muuttuvat. Onkin mielenkiintoista pohtia, katoavatko esineeseen liittyvät aistimuistot uuden version ominaisuuksien myötä, vai tuleeko esineen uudesta elämästä vain uusi kerros esineen vaiheisiin, sen seuraavaan elämään? Miten esineen materiaalisiin ulottuvuuksiin liittyviä ominaisuuksia ja aistimuistoja voisi tallentaa? Jälkimmäistä kysymystä pohdimme keväällä 2022 yhteisessä työpajassa TAKO-verkoston (museoiden tallennus- ja kokoelmatyö) Poolin 3 museoiden työntekijöiden kanssa.
On selvää, että esineet ovat omistajalleen usein enemmän kuin esineitä. Mutta mitä kaikkea ne ovat ja miten voimme tavoittaa myös niihin liittyviä vaikeasti sanallistettavia ja ruumiillisia muistoja, sitä tutkimme hankkeessamme muun muassa työpajojen, valokuvien ja haastattelujen avulla.
Kuva: Miikka Koskinen.
