Olin huhtikuun alussa luennoimassa Karjala-muistelusta Karjalaisen sukuyhteisöjen liiton kevätseminaarissa. Kirjoitin esitelmästäni jutun Karjalan Liiton Karjalan Kunnaat -jäsenlehteen. Tämä blogikirjoitus on hieman muokattu versio tuosta kirjoituksestani. Olen tekstissäni hyödyntänyt myös muita lähteitä, jotka löytyvät tekstin lopusta.
Karjala-muistelu on yhä merkittävä osa suomalaista kokemusmaailmaa, vaikka menetetyllä alueella asuneita ja syntyneitä on keskuudessamme yhä vähemmän. Itselleni Karjala on tullut läheiseksi Kurkijoella syntyneen isäni ja hänen sukunsa kokemusten kautta.
Muistitietotutkimus tarkastelee menneisyyden kokemuksia, muistoja ja niiden merkityksiä nykyhetkestä käsin. Muistitietotutkimuksen kentällä tutkitaan myös muistamisen sosiaalisia ulottuvuuksia. Muistitiedolla tarkoitetaan kertojan omiin kokemuksiin pohjaavaa tietoa ja sitä voidaan tutkimuksessa käyttää lähteenä, menetelmänä tai se voi olla tutkimuksen kohteena. Muistitietotutkimuksen tavoitteena ei useinkaan ole selvittää mitä menneisyydessä on tapahtunut, vaan tarkastella miten muistamme ja miksi muistamme.
Vaikka muistoja on kutsuttu ihmisen pysyväksi ja turvalliseksi kodiksi, ne eivät suinkaan ole muuttumattomia, vaan rakentuvat kerrottaessa uudelleen nykyhetkestä käsin. Muisti on valikoivaa ja se ilmentää kokijansa arvomaailmaa. Kertomus puolestaan on tapa ymmärtää, jäsentää ja raportoida elettyä kokemusta. Muisti ja kertomus kutoutuvat yhteen, sillä kertominen edellyttää jonkinasteista muistamista ja kertomus taas auttaa muistamaan. Muistin tuottamat kertomukset ovat kuitenkin harvoin yhtenäisiä. Usein on juuri päinvastoin: muistomme ja muistimme tuottamat kertomukset ovat epäyhtenäisiä katkelmia, joista ei aina saa oikein kiinni. Lisäksi muisteluun liittyy hiljaisuuksia: emme muista, emmekä halua, eikä meidän pidäkään muistaa kaikkea. Hiljaisuudet saattavat usein kuitenkin viitata enemmänkin kertomuksen sanojen puuttumiseen kuin varsinaiseen unohtamiseen: koska muistitieto voi olla myös kehollista, meidän on vaikea ilmaista kaikkea kokemaamme sanallisesti. Tällaisen tiedon tunnistaminen, tallentaminen ja tutkiminen on erittäin haasteellista.
Karjala-muistelu on rakentunut pitkän ajan kuluessa, ja siinä voidaan erottaa kolmen tasoisia kertomuksellisia kehyksiä. Ensimmäisen tason muodostaa kansallinen kehys, joka korostaa Suomen valtion itsenäisyyden vaatimaa uhrausta. Toisella tasolla eli Karjalaisen yhteisön omassa kertomuksessa keskiöön nousee selviytyminen ja vahva karjalainen yhteisöllisyys. Muistelijan omat kokemukset ja muistot muodostavat kolmannen tason. Näihin muistoihin liittyen tutkimuksessa on 2000-luvulla yhä enenevässä määrin nostettu esille pakotetun siirtymän kokeneiden tunnemuistoja, kehollisia kokemuksia sekä toisen tai kolmannen sukupolven karjalaisten muistoja ja kokemuksia. Sukupolvien vaihetuessa on syytä kysyä, voivatko myöhemmät sukupolvet ”muistaa” aiempien sukupolvien traumaattisia kokemuksia? Tutkimus on osoittanut, että aiempien sukupolvien traumaattiset muistot siirtyvät jälkipolville. Kirjallisuuden tutkija Marianne Hirsch (2012) on luonut käsitteen jälkimuisti ilmentämään juuri tällaista ylisukupolvisten kokemusten muistamista.
Karjala-muistelu on paikan muistelua. Kulttuurisesti määriteltynä paikka on kokonaisvaltaisesti ja moniaistillisesti koettu elämisen ympäristö ja suhteemme paikkoihin rakentuu eletyn elämän kautta. Paikkasuhteemme on siis täynnä katsottavaa, ääniä, tuoksuja, tunteita, kokemuksia ja muistoja. Erityisesti kodilla, kotipaikoilla ja synnyinseuduilla on katsottu olevan ihmisille suuri merkitys, mutta myös paikkamuistoja voidaan välittää sukupolvilta toiselle: siksi meille, jotka emme Karjalassa ole syntyneet, paikat voivat olla kertomusten kautta tuttuja.
Karjala-muistelulle on ollut leimallista yhteisöjen ja yksilöiden menetetyn kotipaikan muistelu. Kotipaikan menetyksestä aiheutunut kulttuurinen trauma on ollut voimakas, ja menetetyn kotipaikan muisteluun liittyy niin nostalgiaa kuin vaikeita tunteitakin. Sukupolvien vaihtuessa menetykseen pohjautuva kertomus vaihtunut diaspora-ajan kertomukseksi, jonka keskiössä ovat hajaannuksessa elävän yhteisön kokemukset sopeutumisesta ja elämisestä uusilla asuinsijoilla sekä karjalaisten yhteisöjen koossa pysyminen ja kulttuurin säilyminen.
Esineet ovat tärkeä osa muistelua, sillä ne kiinnittävät meidät osaksi menneisyyttä ja samalla myös sitä yhteisöä, johon koemme kuuluvamme. Itselleni tällainen merkittävä esine on nyt jo huonokuntoinen arkku, jossa mummoni kuljetti tavaroitaan evakkomatkallaan Kurkijoelta. Yhtäältä arkku muistuttaa minua suvun kokemuksista ja kodin menettämisen traumasta. Toisaalta koen, että karjalaiset juureni ovat tallessa tässä arkussa. Karjalaisuuteni elää monissa kertomuksissa ja muistoissa, myös niissä, joita kotiseutumatkat Kurkijoelle ovat tuottaneet.
Karjalaisuus ja karjalaiset sukujuuret ovat voimavara. Karjalaiseen yhteisöön kuuluvat mieltävät itsensä usein sitkeiksi ja sopeutumiskykyisiksi. Karjala-muistelulla on yhä merkitystä, sillä ei ole yhtä Karjalaa, vaan monia. Eletty, kerrottu, muisteltu ja jopa kuviteltu Karjala voidaan nähdä eräänlaisena affektiivisten kertomusten tihentymänä. Tällaisissa tihentymissä tärkeää paikkaa sekä tuotetaan uudestaan että haastetaan kokemusten, esinesuhteiden, muistojen ja monenlaisten kertomusten pohjalta.
Karjalaisista esinesuhteista kiinnostuneiden kannattaa pysyä kuulolla, sillä syyskuussa 2022 järjestämme Kansallismuseossa Helsingissä työpajan, jossa esineisiin liittyviä tunteita pohditaan affektikorttien avulla.
Lähteet
Hirsh, Marianne (2012) The generation of postmemory: Writing and visual culture after the holocaust. Columbia University Press.
Korjonen-Kuusipuro, K. & Kuusisto-Arponen, A-K. (2017) Muistelun monet muodot: kertomus, kehollisuus ja hiljaisuus paikan tietämisen tapoina. Elore 24(1), 1–17.
Korjonen-Kuusipuro, K. (2012) Yhteinen Vuoksi. Ihmisen ja ympäristön välinen kulttuurinen vuorovaikutus Vuoksen jokilaaksossa 1800-luvulta nykypäiviin. Väitöskirja. Oulun yliopisto.
Savolainen, Ulla & Kuusisto-Arponen, Anna-Kaisa (2016) The interplay of memory and matter: narratives of former Finnish Karelian child evacuees. Oral History 44(2), 59–68.
Savolainen, Ulla ja Taavetti, Riikka (tulossa, 2022) Muistitietotutkimuksen kentät: Teoriat, käytännöt ja muutos. SKS.
