Ihmistieteissä ja humanistisessa tutkimuksessa vaikuttanut affektiivinen käänne on herättänyt keskustelua myös museoalalla. Aihe nousi kiinnostavasti esille myös Tieteiden talolla 31.3. pidetyssä Ethnos ry:n kevätseminaarissa, jossa etnologi (FT) Päivi Roivainen Good Kombo oy:stä puhui museonäyttelystä aistivan ja tuntevan kehon näkökulmasta. Hän nosti esiin tunteiden kuten hämmennyksen ja innostuksen merkityksen näyttelykokemuksessa ja uuden oppimisessa.
Roivaisen mukaan museonäyttelyssä koettu hämmennys synnyttää pohdintaa ja avaa parhaimmillaan oven uudenlaisen ymmärryksen syntymiseen. Siksi vaikeitakaan aiheita ei pitäisi vältellä, vaan ennemminkin hyödyntää. Roivainen kuitenkin korosti esitelmässään, ettei kävijöitä tulisi jättää yksin hämmentävien tunteiden kanssa, vaan tarjota heille näyttelyn yhteydessä mahdollisuus pohtia kokemaansa esimerkiksi hiljaisen tilan muodossa. Näyttelyn arkkitehtuurilla voi vaikuttaa siihen, että tunteille on tilaa.
Tunteiden ja kehollisuuden mukaan ottaminen voi Roivaisen mukaan merkitä myös tekijän näkymistä näyttelyssä. Kuratoriaalisen äänen ei tarvitse olla etäännyttävä, vaan se voi olla ”ihmisen ääni”, joka välittää inhimillisiä kokemuksia (ks. esim. Varutti 2022). Myös näyttelyä tekevien museoammattilaisten ja työryhmien tunteita voi tuoda esille näyttelyssä.
Roivaisen puheenvuoroa kommentoi FT Inkeri Hakamies, joka on väitöskirjassaan (2022) tutkinut museotyön muutosta ja käytäntöjä. Puheenvuorossaan Hakamies toi esiin, kuinka tunteet ja kehollisuus ovat viime aikoina nousseet keskeiseksi kiinnostuksen kohteeksi museologiassa. Hakamies myös pohti, voiko tunteiden hyödyntäminen mennä liian pitkälle ja voiko kävijä tuntea, että häntä ”manipuloidaan” näyttelyssä.
SENSOMEMO-hankkeessa on näiden näkökulmien lisäksi pohdittu, kuinka tunteet voivat toimia kokoelmatyön konkreettisina välineinä. Sen sijaan, että esineitä luetteloitaisiin enää vain ”faktojen”, fyysisten ominaisuuksien tai keruupaikan mukaan, kokoelmatietoihin voisi yhdistää myös affektiivisia ja kehollisia elementtejä, jotka kuuluvat esineen ja ihmisen väliseen vuorovaikutukseen. Olemme tehneet yhteistyötä TAKO arki-poolin museoiden kanssa ja kehittäneet affektikortit, joiden avulla voidaan tarkastella esineisiin liittyviä aistimuistoja ja tunteita. Parhaillaan pohdimme, miten tätä tietoa voisi hyödyntää kokoelmatyössä ja miten affektiivisia muistoja sekä esineen luovutustilanteeseen liittyviä tunteita voisi tallentaa kokoelmaluetteloiden esinetietoihin.
Museoyhteistyöstä ja affektikorteista on myös tekeillä pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopiston Kulttuurit ja yhteisöt muuttuvassa maailmassa -maisteriohjelmassa opiskeleva Ilana Viikki tutkii SENSOMEMO-hankkeeseen liittyvää affektikorttien kehittämisen prosessia. Viikki on haastatellut korttien kehittäjiä ja ensimmäiseen testityöpajaan osallistuneita museoammattilaisia. Lisäksi hän analysoi työpajasta tallennettua videoaineistoa. Viikin tutkimus tuo valmistuessaan lisätietoa affektikorttien kaltaisen työkalun hyödyistä ja esineisiin liittyvien tunteiden sanoittamisesta museotyössä.
Teksti: Eerika Koskinen-Koivisto ja Anna Kajander
Kuva: Eerika Koskinen-Koivisto 2022. Kiasma. Kuvassa taideteos Slavs and Tatars: Mother Tongues and Father Throats (2012), jonka osana oleskelumatto.
Kirjallisuus:
Hakamies, Inkeri 2022: Practicing Museums. Museum People, Museum Work and Change in Practice. Doctoral Dissertation. Helsinki: University of Helsinki. http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-7518-2
Varutti, Marzia. 2022. “The Affective Turn in Museums and the Rise of Affective Curatorship.” Museum Management and Curatorship 38(1): 61–75. https://doi.org/10.1080/09647775.2022.2132993
